Savonlinna – jääkiekon sampo

Jos pitäisi nimetä kolme asiaa, mistä Savonlinna on tunnettu, valistunut vastaus olisi Olavinlinna, Oopperajuhlat ja jääkiekko - järjestys vaihtelee vastaajasta riippuen. Savonlinnan seutu on viimeiset 40 vuotta ollut suomalaisen jääkiekon ehtymätön voimavara. Tällä hetkellä SM-liigan 14 joukkueesta neljällä on Savonlinnan Pallokerhossa (SaPKo) vaikuttanut päävalmentaja, ja pelaajistakin kymmenellä on SaPKo-tausta.

Vastikään SM-liigan arvostetuimmaksi valmentajaksi nimetty Lahden Pelicansin päävalmentaja Hannu Aravirta ja Espoon Bluesin Petri Matikainen ovat myös syntyneet Savonlinnassa. Saimaan Pallon päävalmentajalla Ari-Pekka Selinillä oli pitkä ura savonlinnalaisen kiekkokulttuurin vaikuttajana, JyP:n Risto Dufvalla lyhyt, mutta apuja on häneltä saatu myöhemminkin. Myös Jarmo Myllys (SaiPa), Pasi Räsänen (Pelicans) ja Jari Kaarela (HPK) kuuluvat joukkueidensa keskeisiin valmentajiin. Pelaajista liigan valovoimaisimpia ovat Jokerien Ville Leino, JyP:n Jarkko Immonen ja Kärppien Jukka-Pekka Laamanen.

Jääkiekko ”voittaa luonnon”

Taustaksi on hyvä palauttaa mieliin jääkiekon kehitys Suomessa. Jääkiekon oli ensin voitettava luonto, jotta pelaaminen olisi mahdollista enemmän kuin pari kuukautta ja 10 sarjakierrosta kaudessa. Vasta 1960-luvun alussa alettiin Suomessa siirtyä nykyaikaiseen jääkiekkoon. Siihen oli myös selvät syyt, sillä 1956 saatiin Suomen ensimmäinen tekojäärata Tampereelle, Helsinkiin 1958.

Huipputason jääkiekko on ollut suurimpien kaupunkien ja teollisuuskeskusten peli. Modernin jääkiekon aikana ainoastaan SaPKo on pieneltä talousalueelta pystynyt nousemaan pääsarjatasolle. Forssan Palloseuran kahden vuoden visiitti SM-liigassa 1970-luvun puolivälissä ei ole yhteismitallinen, koska Forssa sijaitsee keskellä perinteistä jääkiekkoaluetta.

Omapiirteinen alue

Löytyykö tälle Savonlinnan poikkeuksellisuudelle ja elinvoimaisuudelle selitystä? Muutamia keskeisiä tekijöitä ainakin. Hyvien vesiyhteyksien Savonlinnan seutu - Vanha Sääminki (nykyinen Savonlinna) ja Vanha Kerimäki (nykyiset Kerimäki, Punkaharju, Enonkoski ja Savonranta) - on ollut vuosisatoja monen kulttuurin solmukohta ja pitkäaikainen raja-alue Ruotsin ja Venäjän välillä. Jo keskiajan peruja on alueen väestön karjalaistausta ja vuosisatojen aikana siihen on sekoittunut suursavolaista ja hämäläistä ainesta. Väestön erityispiirteet ja eläminen muutoksille hyvin alttiilla alueella heijastuvat edelleen myös tämän päivän kulttuuriin ja ihmisiin - on opittu elämään kaikkien ja ”tapahtui mitä tahansa” kanssa - uuden omaksuminen on ollut joustavaa ja ennakkoluulotonta.

Tällaiseen ympäristöön oli myös kaupunkilaispelin, jääkiekon, juurruttaminen helpompaa. Ilman tätä asennetta ja mentaliteettia ei lähes 100 vuotta sitten olisi syntynyt oopperajuhliakaan. Moni-ilmeisyys on korvannut Savonlinnan talousalueen pienuuden. Yhteiskunnan nopea muuttuminen 60-luvulta alkaen tarjosi jääkiekolle hyvät edellytykset nousta valta-asemaan myös Savonlinnassa.

Kajanto saapuu

Uusien asioiden läpilyöntiin eivät kuitenkaan riitä pelkästään otolliset olosuhteet. Tarvitaan palavasieluinen sytyttäjä, henkilö, jolla on visio, halu ja kyky toteuttaa se yhteiseksi hyväksi. Niin tapahtui jääkiekossa Savonlinnassakin. Hämäläistä ainesta saatiin savonlinnalaiseen kiekkokulttuuriin konkreettisesti vuodesta 1962 alkaen, kun Jorma Kajanto palasi Hämeenlinnasta takaisin ammattikoulun opettajaksi. Kaupunki oli hänelle jo tuttu, sillä hän opiskeli vuosina 1952-56 opettajaseminaarissa.

Tilanne oli otollinen, sillä 1950-luvun alussa jääkiekko oli tullut Kuopiosta Savonlinnaan urheiluväline-kauppiaaksi siirtyneen Väinö Ropposen ja hänen veljensä Laurin mukana. Toki Koululahden jäällä oli pelattu jääkiekon näytösottelu viipurilaisin voimin jo SaPKon perustamisvuonna 1929, mutta talvipeleistä jääpallo piti Savonlinnassakin 50-luvulla ykköspaikkaa. Kajannon seminaariluokka olikin varsinainen urheiluluokka, sillä tunnetuista urheilijoista sillä opiskelivat mm. jääkiekkoilija Veikko Kilpilampi Raumalta ja aikansa paras pesäpalloilija Jussi Kiikeri Ilmajoelta. Opiskelijat pelasivat myös SaPKossa maakuntasarjaa. 1960-luvun alussa Kajanto toi Hämeenlinnasta mukanaan HPK:n legendaarisen Eero ”Luiro” Salisman opit, ja hankki lisätietoa 60-luvun maajoukkuevalmentajilta Joe Wirkkuselta ja Gustav Bubnikilta.

Laajaa nappulatoimintaa

Jääkiekkoinnostuksen myötä Savonlinnassa 1960-luvun puolivälissä aloitetulla ja 70-luvun alkuvuosiin jatkuneella nappulakiekolla on vaikutuksensa vielä nykyhetkeenkin. Kaupunginosittain kootut joukkueet toimivat merkittävänä kasvualustana tuleville pelaajasukupolville. Monelle ovat vieläkin tuttuja joukkueiden nimet: omakotialueen CCM, vanhan kaupungin palloseura VPS, Heikinpohjan HJK, Nojanmaan Nopsa, Hernemäen Herpati. Erityisesti Savonmaa-lehti kirjoitti peleistä otteluselostuksia.

Ennen nappulakiekkosarjoja, jo vuonna 1947, oli kiekkoilun pääareenan Kirkkopuiston lähialueelle perustettu monipuolista urheilutoimintaa ja tempauksia järjestävä Byllistys-niminen seura. Sen kasvateista tuli merkittävä osa SaPKon SM-sarjajoukkueen pelaajista, mm. Raimo Turkulainen, Jussi Piuhola, Paavo ja Heikki Tirkkonen, Viskarin veljekset. 

Neljä kautta SM-sarjassa

Savonlinnassa ”luonto voitettiin”, kun Kirkkopuiston luonnonjäältä päästiin siirtymään Talvisaloon 1966 valmistuneelle tekojäälle. Se oli myös ehtona sille, että kaudella 1965-66 hankittu SM-sarjapaikka voitiin käyttää. Yleisö löysi sankoin joukoin tiensä Talvisaloon kiekkomenestyksen ja -innostuksen kasvaessa. Katsojalle tunnelma olikin ainutlaatuinen - tuhansia ihmisiä ahtautuneina tekojäätä reunustavien kallioiden rinteille. Enimmillään helmikuussa 1970 ottelussa HIFK:ta vastaan oli katsojia 5300. Tunteita ja tuoksuja - grillimakkaran, tupakansavun, pakkasilman ja jäädytysputkissa käytetyn ammoniakin yhdistelmä on jäänyt Talvisalon avojäältä pysyvästi mieleeni.

SM-sarjakokemus jäi aluksi vain kauden mittaiseksi, mutta jo keväällä 1968 uusi nousu oli tosiasia. Kolme seuraavaa kautta 1968-71 SaPKo taisteli tasapäisesti useimpien SM-sarjan joukkueiden kanssa, mutta suomalaisen jääkiekon 70-luvun alun käymistilan ja hullujen vuosien ”osto- ja myyntiliikkeiden” myötä tulivat vastaan talousalueen rajalliset resurssit. Vielä keväällä 1973 SaPKo pääsi karsimaan TPS:n kanssa sarjapaikasta, mutta lupaavan vierastasapelin jälkeen seurannut romahdus kotipelissä vei mahdollisuuden palata SM-sarjaan.

Jäähalli ja 70-luku

Tavoitteista ei kuitenkaan luovuttu, ja koko 70-luku tehtiin suunnitelmallista työtä kaudesta 1975-76 lähtien SM-liigaksi muuttuneeseen pääsarjaan palaamiseksi. 1970-luvun puolivälissä perustettiin Linna-Hockey ry hoitamaan SaPKon edustusjääkiekkoa. Uusi organisaatio sai tuekseen kaupungin liike-elämän ja samaan aikaan ryhdyttiin voimallisesti toimimaan jäähallin saamiseksi Savonlinnaan. Lujatahtoisimpana hankkeen eteenpäin viejänä oli tietysti visionääri Kajanto, joka sanoo jäähallin rakentamisprosessia elämänsä työläimmäksi hankkeeksi. Kajannolla oli hyvät edellytykset toimia, sillä hän oli Suomen Jääkiekkoliiton hallituksen jäsen ja liiton edustajana SM-liigan hallituksessa. Loppusilauksen hankkeen läpimenolle antoi vihdoin opetusministeriö, joka myönsi vuoden 1978 suurimman investointiavustuksensa juuri tähän hankkeeseen, ja asetti kaupunginvaltuuston seinää vasten.

Jäähallin rakentaminen jo näin varhaisessa vaiheessa - liigapaikkakuntia lukuun ottamatta halleja ei ollut vielä muualla - heijastuu lukuisiin savonlinnalaislähtöisiin pelaajiin, jotka ansiokkaasti menestyvät tänäkin päivänä SM-liigassa. Edustusjoukkuetta valmentamaan palkattiin todellinen ammattivalmentaja, Kai Rosvall. Palaset olivat paikoillaan, mutta haettu sarjanousu ei aivan toteutunut. Menestys I divisioonassa oli kuitenkin koko ajan hyvä, ja liigatasoisten pelaajien määrä kasvoi koko ajan. Ongelmana oli, että liigaseurat myös heidät yhä useammin veivät. Vielä 90-luvun alussa, Kajannon lähdettyä kolmannen kerran mukaan, SaPKo pääsi liigakarsintaan, mutta Tampereen Ilves oli vahvempi.

Pienen talousalueen realiteetit

2000-luvulla ei pienten talousalueiden joukkueilla ole enää mahdollisuuksia pelata SM-liigassa. Savonlinna ansaitsee kuitenkin ehdottomasti Mestis-joukkueen SaPKon hyvän juniorityön ja historian ansiosta.

Erkki Hirvonen